Pilkkiminen saattaa näyttä melko hidastempoiselta harrastukselta kauempaa katsottuna, mutta on itseasiassa yllättävän jännittävää. Kun laittaa tarpeeksi vaatetta päälle, ei edes kylmyys haittaa. Auringonpaisteisella jäällä on usein myös upeat maisemat, joita katsellessa mieli lepää.
Pukeudu lämpimästi!
Oikea vaatetus on pilkkimisessä todella tärkeää, sillä suurimman osan ajasta seistään tai istutaan paikallaan. Pukeudu siis tarpeeksi paksusti, sillä mikään ei pilaa mukavaa tunnelmaa yhtä tehokkaasti kuin jatkuva paleleminen. Tuskin on edes mahdollista laittaa liikaa päälle. Lämmin juotava ja hyvät eväät kuuluvat myös ehdottomasti nautinnolliseen pilkkimiseen.
Pilkkimiseen tarvittavat välineet eivät kaada taloutta, sillä niitä on saatavana yllättävän edullisesti. Etenkin aloittelijan kannalta on kuitenkin tärkeää saada saman tien onnistumisen kokemuksia, jotta lajiin pääsee sisälle. Tämän takia ne kaikista halvimmat supermarketin tarjoussetit kannattaa jättää hyllyyn ja suunnata kohti seuraavaa hintaluokkaa.
Pilkkiä voi monella eri tavalla ja suurin ero eri tavoissa on yleensä käytettävä viehe eli pilkki. Aloittelijalle riittää monesti kahden perusmuodon tunteminen eli pystypilkillä pilkintä ja mormuskalla eli painokoukulla pilkintä. Pystypilkki on oikea valinta silloin, kun kala on liikkeellä ja tuntuu syövän hyvin. Mormuska taas antaa helpommin saalista huonommankin syönnin aikana.
Pystypilkillä käytetään paksumpaa siimaa ja tukevampia välineitä
Pystypilkillä pilkkiessä käytetään välineenä perinteistä piikkivapaa. Siinä voi olla mahdollisesti myös tärpinilmaisinkärki ja jarru. Siimana voi käyttää 0,30 millimetrin paksuista monofiilia. Yhteen kelaan tätä siimaa mahtuu 25 – 50 metriä. Siiman pituus on kätevä asia siinä kohtaa, kun siimaan ilmestyy liian monimutkainen lenkki, joka on mukavampi vain leikata pois kuin selvittää. Pituutta siimalla kannattaa siis olla ennemmin liikaa kuin liian vähän. Paksumpi siima taas ei sotkeennu yhtä helposti kuin ohut.
Jos pilkkiminen tapahtuu merellä, hyvä ja asiansa ajava pystypilkki on esim. Hopeasiipi. Järvellä taas toimii paremmin luultavasti pienempi hopeinen tai kultainen pilkku. Pilkin koukun voi halutessaan vaihtaa maalikoukkuun. Ne maksavat kalastuskaupassa noin euron. Huonomman syönnin aikana myös tavalliseen koukkuun kiinnitetty mato voi olla toimiva ratkaisu.
Mormuskan kanssa sopivat herkemmät välineet
Mormuskalla pilkkiessä tarvitaan jo herkempiä välineitä ja ohuempaa siimaa. Siiman paksuus olisi hyvä olla 0,10 mm ja koukkujen teräviä. Tässä pilkkimismuodossa tärkein varuste on kuitenkin kevyt ja herkkä vapa. Vavassa tärkein osa on vavan päässä oleva hyvälaatuinen herkistin, jonka avulla on mahdollista huomata pienetkin tärpit.
Mormuskoissa riittää valinnanvaraa värin ja koon puolesta. Koon täytyy olla sopiva siiman paksuuteen ja kalastussyvyyteen nähden. Sen sijaan saaliin kokoon mormuskan koko ei vaikuta. Ahvenille tuntuvat kelpaavan mormuskoista lähes kaikki metalliväri ja myös maalatut mormuskat. Parhaiten toimivat yleensä kuitenkin punaiset, oranssit tai kirjavat vieheet. Syöttinä mormuskassa käytetään kahta kärpäsen tai surviaisen toukkaa tai pientä matoa. Pujota syötti koukkuun varoen, jotta se pysyy ehjänä. Syöttejä saa kalastuskaupoista ja ne säilyvät jääkaappilämpötilassa hyvin.
Suuntaa jäille alku- tai lopputalvesta
Parhaan ensikokemuksen pilkkimisestä saa alku- tai lopputalvesta auringonnousun aikaan. Tarkista kuitenkin jään paksuus. Mukaan tarvitset kairan, ellet käytä jo suosituilta kalapaikoilta jo valmiiksi kairattuja reikiä.
Parempi vaihtoehto on kuitenkin aina kairata uusi reikä. Porukassa liikkuessa yksi kaira riittää. Neljätuumainen kaira riittää peruspilkintään hyvin. Varo, ettet kairatessa osu pohjaan. Kalojen oleskelusyvyyden saa parhaiten kartoitettua siten, että aloittaa reikien kairaamisen rantakaislikon kohdalta ja etenee syvemmälle siten, että uusi reikä on aina noin puoli metriä syvemmällä kuin edellinen. Halutessasi voit tyhjentää pilkkireiän jääsohjosta, mutta toisaalta osa kaloista välttää tätä outoa yksittäistä valonlähdettä.