Laitesukellus on monelle tuttu harrastus, mutta nyt myös vapaasukellus kasvattaa suosiotaan. Suomessakin lajia voi harrastaa ainakin kaikissa suurimmissa kaupungeissa ja kesäaikaan lajin tapahtumia järjestetään aktiivisesti ympäri maata. Vaikka lajia voi hyvin harrastaa kilpaurheilutasolla asti, löytää moni vapaasukelluksesta myös kehoa ja mieltä rentouttavan puolen. On myös kiehtova kokemus pystyä liikkumaan pinnan alla, yhdessä vedenalaisten asukkien kanssa ilman erottavia laitteita.

Toisin kuin laitesukelluksessa, vapaasukelluksessa tärkeimpänä välineenä on sukeltajan keho ja avainasiana taito hyödyntää oikeanlaista hengitystekniikkaa ja pysyä mahdollisimman rentona koko sukelluksen ajan. Vapaasukeltaja hyödyntää keuhkoissaan olevaa ilmaa ja pyrkii samalla kroppansa avulla kuluttamaan mahdollisimman vähän happea. Hän siis hengittää keuhkot täyteen, painuu pinnan alle ja pysyy siellä niin kauan, kuin yhdellä hengenvedolla pystyy. Harrastuksen alussa varusteiksi riittävät uimalasit tai maski. Useimmat vapaasukeltajat käyttävät myös räpylöitä, mutta alussa tällä ei ole juurikaan merkitystä. Syvemmälle sukellettaessa avuksi otetaan myös painot eli sukeltajaan voidaan kiinnittää painovyö tai kaulapaino, jonka avulla kompensoidaan keho kelluvuutta. Avovesissä sukellettaessa myös vapaasukeltajat käyttävät usein märkäpukua, sillä kylmyys kangistaa nopeasti ja vaikuttaa merkittävästi kehon hallintaan ja sitä kautta itse suoritukseen.

Lajin perusteet oppii parhaiten kurssin kautta

Lajin perusteet oppii parhaiten kurssin kautta

Vapaasukelluksessa omia rajojaan voi kokeilla pituussukelluksen, syvyyssukelluksen ja hengenpidättämisen avulla. Kaikissa näissä lajeissa voi myös kilpailla. Pituussukellus voidaan suorittaa luokasta riippuen räpylöillä tai ilman. Myös syvyyssukelluksessa on useita eri lajeja, sillä syvyyttä voidaan hakea antamalla räpylöillä vauhtia tai uida kokonaan ilman, lisäksi on mahdollista laskeutua syvyyksiin köyttä pitkin, jolloin sukeltaja vetää käsivoimin itseään alaspäin.

Laji on helpointa aloittaa peruskurssin kautta, jolloin tekniikat tulevat heti tutuiksi ja saa samalla kattavan koulutuksen lajin turvallisuuteen. Omien rajojen ja kehon tunteminen on vapaasukelluksessa ensisijaisen tärkeää ja tätä painotetaan myös kilpatasolla. Muutaman tunnin mittaisilla introkursseilla voi käydä kokeilemassa, tuntuuko laji lainkaan omalta. Introkurssit sopivat myös niille, joilla ei ole aikaisempaa taustaa vesilajeista. Jos ja kun tästä katsauksesta innostuu, voi jatkaa viralliselle AIDA-kurssille, jossa opetellaan kattavasti lajin perusteet.

Vapaasukellus voi viedä mukanaan myös onnekkaan vahingon seurauksena

Itse ajauduin lajin pariin jopa hieman vahingossa. Lähdin ystävieni houkuttelemana kolmen viikon purjehdusreissulle Kroatiaan heidän vuokraamallaan veneellä, mielessä lähinnä erinomaiset kalastusmahdollisuudet ja aurinkoisella veneenkannella löhöily. Mukana porukassa oli kuitenkin sattumalta kaksi vapaasukelluksen himoharrastajaa ja he saivat innostettua meidät muutkin kokeilemaan. Kaiken lisäksi toinen heistä oli erikoistunut myös vesipelkoisten aikuisten kanssa toimimiseen, joten tarjolla oli todella kärsivällistä ja asiantuntevaa opastusta. Vaikka itse en vettä pelkääkään, tuntuu avomeri silti elementtinä jännittävältä, etenkin pinnan alla liikkuessa.

Leppoisaa arkea purjeveneellä

Laji oli helppo aloittaa, kun mitään erityisiä varusteita ei tarvittu. Sukelluslasit löysimme helposti alan kaupasta ensimmäisestä satamasta, samoin kuin räpylät. Vakavammat harrastajat käyttävät usein märkäpukua lämmikkeenä, mutta kesäisessä Kroatiassa selvisi hyvin ilman. Turkoosina hohtavat vedet suorastaan kutsuivat nauttimaan ja lopulta huomasin innostuvani jopa enemmän pinnan alla pyörimisestä kuin kalastamisesta.

Meille valikoitui lajiksi syvyyssukeltaminen köyttä pitkin, sillä konkareilla oli tarvittavat välineet mukanaan. Syvyyksiin laskeutuva köysi toi myös turvaa, sillä suuntavaisto katoaa pinnan alla nopeasti. Oli mukava koko tiedostaa, missä kulkee reitti ylös. Köyden avulla sain myös vedettyä itseäni alaspäin ilman lisäpainoja.

Leppoisaa arkea purjeveneellä

Kokonaisuudessaan loma oli täydellinen. Kuuden hengen porukkamme mahtui veneelle hyvin ja kokkausvuorot jaettiin ilman kiistoja. Pysähdyimme aina yöksi joko ankkuriin tai satamaan, joten matkanteko oli leppoisaa. Mukana oli muutama erittäin kokenut purjehtija ja me muut autoimme sitten parhaamme mukaan.

Päivisin teimme retkiä pieniin rantakaupunkeihin tai nautimme vesileikeistä kauempana merellä. Myös Kroatian upeat luonnonpuistot ja saaristo ylipäänsä hurmasivat ja muutamana päivänä kiertelimme myös suuremmissa kaupungeissa mm. täydentämässä ruokavarastoja. Iltaisin kaipasin harvemmin enää mitään erityisempää aktiviteettia ja useimmiten rentouduin omassa hytissäni iloisena siitä, että meillä oli käytännössä koko matkan ajan netti käytössä ja pystyin seurailemaan veneelläkin kesken jäänyttä Handmaid’s Talea HBO Nordicilta tai lepuuttamaan vesiurheilun väsyttämiä aivojani Pelikoneen tai Pokerstarsin parissa, sillä teki hyvää keskittyä johonkin ihan muuhun ja matkalle varaamani kirja loppui jo toisena päivänä. Kun koko päivän oli viettänyt ihmisten seurassa, oli kiva rauhoittua myös hetki omassa rauhassa, vaikka porukka mukavaa olikin. Veneen pienet neliötkään eivät silloin haitanneet, vaikka tosiaan emme rantautuneet edes joka päivä. Tosin muutamana iltana eri satamissa pidimme myös hauskoja illanistujaisia jonkin toisen veneen porukan kanssa jommankumman veneen kannella. Kaikessa tässä auttoi se, ettei minulla tosiaan ollut juuri vastuuta veneen ohjaamisessa vaan keskityin enemmän keittiövuoroihin.

Uusi harrastus viihdyttää ympäri vuoden

Uusi harrastus viihdyttää ympäri vuoden

Vapaasukelluksesta innostuin sen verran, että suuntasin kotiin päästyäni treeneihin paikallisseuran kautta ja treenasin seuraavan syksyn ja talven perustaitoja uimahallissa. Uimahalli oli helppo paikka treenailla esimerkiksi räpylätekniikkaa. Samalla keskityin mittailemaan pituussukelluksiani, kun aiemmin olin kokeillut vain syvyyssukellusta. Säännöllisen treenin myötä ja kokemuksen karttuessa huomasin myös, että pystyin väpainaellen pidättämään hengitystä useita sekunteja kauemmin kuin aluksi. Tosin tämä riippuu edelleen paljon myös sen päivän yleisfiiliksestä ja esimerkiksi veden lämpötilasta.

Suomessa järjestetään kesäisin paljon vapaasukellustapahtumia ja kilpailuja eri järvillä, eli mukaan pääsee halutessaan helposti. Itse olen nyt aika pilalle hemmoteltu, kun aloitin harrastuksen niin uskomattoman hienossa paikassa. Nautin Kroatian reissulla nimenomaan meren uskomattomasta sinisyydestä ja hyvästä näkyvyydestä, eivätkä kotimaan muuten upeat järvet ole hurmanneet tässä suhteessa samalla tavalla. Koin myös sukeltamisen ilman märkäpukua jollain tavalla vapauttavaksi, joten myös lämpimämpi ilmasto houkuttelee. Haaveilenkin aktiivisesti seuraavasta sukellusmatkasta, tällä kertaa ehkäpä jonnekin tropiikkiin.